Mökkireissu
Taas
on auto pakattu täyteen tavaraa ja suuntaamme kohti mökkiämme. Isä
ja äiti ovat aina innoissaan mökille menemisestä, mutta siskoni
Silja olisi mieluiten jäänyt kotiin. Hän valittaa kun ei näe
kavereitaan eikä keskellä metsää koskaan tapahdu mitään.
Minulle on melkein se ja sama lähdenkö mukaan vai en. Kaikki
kaverini ovat jossain muualla, joten tällä kertaa lähdin
mieluummin mukaan.
Mökkimatkamme kestää puolitoista tuntia ja matkalla pysähdymme pieneen kyläkauppaan ostoksille ja kahville. Silja valittaa melkein koko matkan kaikista mökin epämukavuuksista ja lopulta kun äiti ärähtää hänelle, hän laittaa kuulokkeet korviinsa ja alkaa kuunnella musiikkia niin kovalla että kuulen sanatkin selvästi.
Mökkimatkamme kestää puolitoista tuntia ja matkalla pysähdymme pieneen kyläkauppaan ostoksille ja kahville. Silja valittaa melkein koko matkan kaikista mökin epämukavuuksista ja lopulta kun äiti ärähtää hänelle, hän laittaa kuulokkeet korviinsa ja alkaa kuunnella musiikkia niin kovalla että kuulen sanatkin selvästi.
Matkan
varrella on yhdessä kohdassa pieni niitty ja sen keskellä kasvaa
suuri tammi. Tammen kyljessä näkyy edelleen arpia muistuttavia
naarmuja. Muistan vieläkin sen päivän, jolloin tuo tammi sai ne
arvet.
Oli
kuuma kesäpäivä ja olimme matkalla mökille. Olimme juuri tulossa
tammen kohdalle, kun tielle loikkasi hevonen. Isä tietysti väisti
sitä, mutta menetti auton hallinnan. Auto suistui tieltä niitylle
ja sen matka päättyi tammen kylkeen. Tuli hiljaista. Hetken päästä
sain silmäni auki ja katsoin ympärilleni. Tunsin ilkeää kipua
kyljessäni ja toisessa jalassa. Katsoin siskoani ja koitin herätellä
häntä. Hän tuli hetken päästä tajuihinsa. Kyselin äitiä ja
isää. Isä vastasi ja kysyi olemmeko okei, mutta äiti pysyi
hiljaa. Tien viereen oli pysähtynyt monta autoa ja he katselivat
kauhuissaan meitä ja joku puhui puhelimessa. Jotkut heistä tulivat
luoksemme ja kyselivät olimmeko kunnossa. Isä vastasi heille että
kaikki ovat hengissä. He sanoivat soittaneensa apua paikalle ja pian
saapuivatkin paloautot, ambulanssit ja poliisit. Meidät autettiin
ulos autosta ja vietiin sairaalaan. Kukaan ei ollut loukkaantunut
vakavasti ja kaikki pääsivät melko pian pois sairaalasta.
Muistan
tuon tapahtuman aina kun näen tammen. Mietin kuinka onnekkaita
olimmekaan, kun kukaan ei sen vakavammin loukkaantunut. Olen joskus
jopa pyöräillyt tuolle niitylle katsomaan tammea ja sen arpia.
Unohdan
sen kuitenkin kun ajamme siitä ohi ja käännymme mökkitielle.
Ajamme pientä hiekkatietä ja mökkifiilis kasvaa koko ajan
lähestyessämme mökkiä.